maanantai 23. syyskuuta 2013

Pakurikääpä

En tiedä olenko teille jo aiemmin kertonut tästä minun pakurikääpä innostuksesta, mutta nyt kerron.

Olin siis monesti kuullut tästä Suomen metsien ihme aineesta, koivussa kasvavasta kääpä-sienestä. Näitä kasvaa käsittääkseni huonokuntoisissa, vanhoissa koivuissa ja tässä itse käävässä on syöpää ehkäiseviä aineita, eli: "kaikkein voimakkaimmat anti-syöpä ominaisuudet omaava, koskaan löydetty lääkinnällinen sieni."


Pakurikääpä teetä

Marmatin tässä sitten kesällä ääneen äitini kuullen, miten haluaisin maistaa tätä teetä ja en tiedä mistä metsästä näitä löytää täältä, vai löytääkö ollenkaan, ei ole ainakaan koskaan lenkkipoluilla sattunut vastaan, vaikka olen yrittänyt tarkkailla. Hän sitten oli kertonut asiasta miehelleen, joka oli käynyt itse, tai joku hänen ystävistään hakemassa käsittääkseni Lappeenrannan -jostain niistä kaikista- metsästä kääpää ja antoi sitä minulle heidän täällä käydessä. :) <3 

Tätä kääpää ei saa ottaa toisten maalta/toisten metsistä puusta irti kokonaisena. Käävän pintakerrosta saa käsittääkseni ja kuulemani mukaan kyllä vuolla, mutta koko kääpää ei saa irroittaa puusta.

Jos kuitenkin otat omalta maalta/omasta metsästä koko käävän puusta irti (esim.potkaisemalla tai sahaamalla) on se pilkottava pienemmäksi esim.kirveellä.
Pakurikääpähän on suhteellisen kova mötikkä, että ei ihan keittiöveitsellä halkea helposti mihinkään suuntaan. Sitä kun kirveellä pilkkoo, niin kannattaa tehdä jotkut seinämät, ettei arvokasta kääpää lentele pitkin nurmikkoa, tai missä ikinä nyt tätä pienemmäksi hakkaa. 


Musta mötikkä on se kääpä
Musta osa on kaikista ravinnerikkainta. 
Sen sisällä on vaaleampaa, mutta siitä voi keittää teetä ihan yhtälailla.

Itseäni kiinnostaa yrtit ja (Suomen) luonnosta saatava ravinto ylipäänsä. Tänä kesänä piti kerätä mm.salaatin sekaan voikukanlehtiä, niitä pieniä alkuja niistä lehistä siis, koska muuten ovat kuulemma kitkerän makuisia, kun se maito siellä voikukan lehtien sisällä maistuu niin voimakkaalle, aivan kuten niissä varsissakin. Lisäksi kuusen havuja voi syödä ja nokkosta. Nokkoskeittoa en ole koskaan syönyt ja ensi keväänä pitää ehdottomasti testata sekin! Havujakaan en ole syönyt, mitä nyt vähän napsinut ja 
napostellut niitä vaaleanvihreitä uusia alkuja, joita joka kevät kuuset puskee oksien päistä. 

Häpeäkseni tunnustan, etten ole käynyt sienestämässä kertaakaan tänä syksynä *nolo*. Viime syksynä taisin lähimetsässä käydä kerran, mutta ei siellä ollut mitään syötävää enää. Viime viikonloppuna piti mennä, mutta eipä saatu sitten aikaiseksi kavereiden kanssa. Meni taas koko viikonloppu meillä hengatessa porukalla. Nyt lauantaina olin siellä naisten illassa Hyvinkäällä illan ja päivällä kävin sen pyörän ostamassa. Sunnuntaina ja tänään olinkin sitten kipeä...


Jos eksytte sienestämään, metsään hengailemaan tai mitä vaan, muistakaa katsella näkyykö kääpiä puissa ja vuolkaa pikku tee maistiaiset itsellenne. Pakurikääpä on vielä todella arvokasta luontaistuote kaupoissa. Eli tätä saa siis ostettua myös niistä, mutta on todella tyyristä, voin kertoa.

Ja hyvää on. Ainakin minun mielestäni. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit julkaistaan, kiitos kommentistasi! :)