lauantai 28. syyskuuta 2013

Rankin juoksulenkki ikinä

Ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä edes kerran tämän viikon aikana juoksemassa. :D Päätin sitten juosta tai pikemminkin hölkätä Ylästöön anoppilaan saunomaan pienen kiertoreitin kautta, matkaa yhteensä noin 6km. En ole koko kesän aikana käynyt juoksemassa säännöllisesti ja vaikka olenkin työmatkat pyöräillyt, käynyt kävelylenkeillä välillä ja juoksulenkeillä satunnaisesti, ei se hapenottokykyä ole parantanut - ainakaan tarpeeksi. Ihan rapakunnossa ollaan ainakin juoksun kannalta, verrattuna parin vuoden takaiseen. Mutta tästä ei ole kuin suunta ylöspäin!

Tein tosiaan torstaina sen jalkatreenin ja eilen vielä niitä maastavetoja, jotka noita pakaroita koettelee. Tänään olisin normaalisti pitänyt toisen lepopäivän, jotta lihakset saa tarpeeksi ja rauhassa palautua rääkistä, mutta päätin kokeilla mitä tulee pikku hölkkälenkistä. Oli suoraan sanottuna ihan perseestä. Odotukset olivat edes vähän korkeammalla. Luulin, että vaikka olin pari päivää vetänyt Aku-Ankka kävelyä, että pystyisin edes joten kuten normaalisti hölkkäämään, tai että jaksaminen ei olisi noin kortilla, mutta Ei. Aivan tajuttoman rankkaa oli. Meinasin eräässä ylämäessä kompastua omiin jalkoihini ja sen mäen jälkeen meinasin alkaa itkemään, kun jaloissa ei ollut mitään voimaa. :DD Ajattelin, että melkein puolet jo menty, kiukulla loppuun saakka, varmasti jaksan vaikka väkisin. Jaksoin lopulta. Aikaa kului 40min, eli ei mikään hyvä aika, mutta tavoitteeni ei ollutkaan juosta tänne nopeassa ajassa, vaan hölkätä rauhassa ja saada lihaksille vähän shokkia aikaiseksi.

Lenkin jälkeen punaisena ja hikisenä, mutta tyytyväisenä tottakai.

Ennen juoksua tein vielä 15min vatsatreenin kotona ja lämmittelin, jotta ei pidä kävellä niin pitkään ennen hölkkään siirtymistä. Yleensä kävelen 10min alkuun, vähintään 5min, jotta lihakset kerkee lämmetä ja vältyttäisiin urheiluvammoilta. Nyt en kävellyt kuin pari minuuttia, kun pompin näkymättömällä hyppynarulla kotona ja steppasin rappukäytävän rappusia ylös alas. Nyt olisi vielä rinta-ja hartiatreeni tekemättä, mutta voipi olla että huomenna on ihan vapaata ilman yhtikäs mitään. Nyt on ollut kolme päivää putkeen treeniä, niin välipäivä tekisi ihan terää.

Tässä tämä merinovillainen paita, josta postasin viimeeksi tässä



Lenkin jälkeen kävelin vielä vaivaisemmin, mutta nyt saunan jälkeen jalat ovat vähän paremman tuntuiset jo, tai siis aika paljonkin. :)

lenkin jälkeiset pikaeväät. :P

ruokaa ja paljon!

Käsi-ja selkätreeni

Kävin eilen töiden jälkeen runttaamassa kädet hapoille ja selällekin tein muutamia liikkeitä, tosin unohdin tehdä pari liikettä selälle, kun en ollut kirjoittanut mitä minun salilla piti tehdä... mutta ei se mitään, seuraavalla kerralla sitten. :)



Ylätalja leveällä myötäotteella rinnalle veto 20kg 12x3
Alatalja (selälle, istuma-asennossa, en tiedä liikkeen nimeä) 20kg 12x3
Ylätalja ojentajat 7,5kg 9x3
Alatalja hauikset 7,5kg 9x3
Kulmasoutu pitkällä tangolla, tangon kanssa painoa yhteensä 30kg 5x3
Käyrätangolla hauikset, 5kg painolla 6x3
Ojentajat käsipainoilla pään takaa istuma-asennossa 7kg 12x3
Hauis käsipainoilla 5kg/käsi 6toistoa/käsi
Ojentajat käsipainoilla selälleen maaten 4kg 6x4
Maastaveto 30kg 7x3

Toi maastaveto käy tehokkaasti pakaralihaksiin, joten sen olisin voinut tehdä jalkatreenipäivänä myös, mutta kun en muistanut, tein sen nyt. Kulmasoudussa oli ehkä pari kiloa liikaa painoa, kun toistojen määrä jäi vain vitoseen. Tosin olin tehnyt jo pari selkäliikettä sitä ennen, että jos kulmasoudun olisi siirtänyt treenin alkupäähän, olisi varmasti jaksanut paremmin. Kokeilin kulmasoutua myös n. 40kg painoilla ennen kuin laskin painoja 30kiloon, mutta neljälläkympillä sain vain 3toistoa, eli aivan liian raskas.
Hauikset oli aivan loppu treenin päätteeksi, ojentajat myös. Hauikset ei kyllä tullut kipeiksi viime viikon treenistä, eikä myöskään tämän viikon treenistä, joka on outoa, kun ne oli molempien treenikertojen päätyttyä niin finaalissa.
Ojentajat tuli viime viikolla kipeiksi, tänään ei tunnu niissä juurikaan kipua...Sitä vastoin jaloissa ja pakaroissa on tuntemuksia ja myös selässä hieman. Tosin yleensä minulla tulee vasta parin päivän päästä treenistä kipeäksi lihakset, treenin jälkeisenä päivänä ne vasta alkaa kipeytyä. Ja tiedän, ettei kipeät lihakset ole merkki onnistuneesta suorituksesta! Olen ehkä silti hieman masokisti ja pidän treenien jälkeisistä kiputiloista, hah!
Aamulla kun vaihdoin kylkeä, tuntui jalat niin kipeiltä, kuin joku olisi murjonut niitä oikein kunnolla jollain pesismailalla. :D Ajattelin etten pääse sängystä ylös. Eilen töissä kävelin kuin ankka ja meidän tiiminvetäjä kysyi onko minulla selkä paskana. No eipä ole kun jalat reenin jäljiltä. <3 Eikä haittaa, rakastan tätä lihaskipua, tähän jää koukkuun!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Yosa jogurtti ja merinovillainen kerrasto

Herkkuruoka: tonnikalaa ja raejuustoa. Enpä ollut aiemmin syönyt ruuaksi näiden sekoitusta. Toimi kyllä yllättävän hyvin. Oli ainakin aika täyttävä setti. :D

Tässä nämä kalliit merinovillaiset vaatteet jotka ostin. Kerrasto siis, tai voi tätä paitaa esim.salilla käyttää ihan yhtä hyvin. Nämä merinovillaiset (100% merinovillaa) ei ala haisemaan hieltä yhtä helposti kuin teko-tai keinokuituiset vaatteet. Ne muuten oikeasti alkaa haisemaan nopeasti hieltä, voisin pitää tätä joku päivä ja treenin ajan päällä ja katsoa pitääkö väittämä paikkansa.
Tai hetkinen, en siis ostanut tarkemmin ajateltuna kerrastoa, kun tässä ei ole housuja. Tai ostin alushousut, jotka on kuulemma treenatessa överi mukavat. Olenko vähän helposti hurahtavaa sorttia? Kenties...
Tosin tiesin ennen myyjän mainospuhetta villan kosteutta imevästä ja kosteutta siirtävästä ominaisuudesta, joten hänen ei hirveästi tarvinnut todistella minulle näiden toimivuutta. Tekstiilitiedon tunnilla olen kyllä kuullut opettajalta villan rakenteesta ja ominaisuuksista ihan tarpeeksi. :) Siis silloin, kun opiskelin tekstiili artesaaniksi heti peruskoulun jälkeen.

Yosa välipala. Monen vuoden ajan ollut säännöllisessä käytössä. Hyvä korvike kaikille todella sokerisille tuotteille, vaikka onhan sokeria tässäkin. Yhdessä Yosassa (125g) on 67kcal, sokereita 7g, rasvaa 0.1g ja kuitua 1.4g eli annan siunaukseni tälle. :)

Tässä Yosa paketissa muuten lukee näin: Yosa kauravälipalat ovat suomalaisesta täysjyväkaurasta valmistettuja kuitupitoisia, raikkaan makuisia välipaloja. Yosassa yhdistyvät kauran liukoinen kuitu, beetaglukaani, ja maailman tutkituimmat hyödylliset maitohappo-ja bifidobakteerit, jotka yhdessä hellivät vatsaasi.

Jos ihan rehellisiä ollaan, en edes tienny tämän olevan suomalaisesta kaurasta ja että tässä on maitohappobakteereita taikka bifidobakteereita sen koomin... Aina oppii jotain uutta!

Nyt alan nauttimaan lasillisesta punaviiniä, miehen frendi tuli käymään niin aletaan tässä viettämään iltaa.
Mukavaa perjantai iltaa kaikille! :)

torstai 26. syyskuuta 2013

Tämän päivän jalkatreeni

Huhhatihei! Olen innostunut taas käymään salilla, vaikka en ole saanutkaan aikaiseksi kirjoitettua sitä ruokapäiväkirjaa uudestaan...motivaatio loppui aika lyhyeen, kun se kone kaatui ja se kirjoittamani tiedosto sinne mukana... :/
Viime viikolla en käynyt kuin kerran salilla, laiskotti. Siitä kerrasta kuitenkin innostuneena kävin tänään ja menen myös huomenna. Tällekään viikolle ei siis tule kuin vain kaksi salikertaa. Itselläni on se haaste, kun duunipaikalla on ilmainen sali, joka on vielä ihan hyvä työpaikan saliksi, ainakin mielestäni, niin mielellään hyödynnän sen. Nyt varsinkin, kun ei ole niin tarkkaa millä laitteella tekee, vaan teen kaikilla niillä, mitä on tarjolla. Tosin siellä on muutama aivan turhaa ja huonoa vanhaa laitetta, joilla en ole koskaan nähnyt kenenkään tekevän mitään... Lisäksi siellä on ihan kattavasti käsipainoja, kahvakuulia, tankoja, taljoja jne, joilla saa varmasti ihan kelpo treenin tehtyä. Tai itselläni on ainakin hurahtanut se tunti siellä salilla molemmilla kerroilla, vaikka en ole kovin pitkiä lepotaukoja sarjojen välissä pitänyt.

Treenaan usein ja mielelläni niin, että tuntuu lihaksissa ja kovaa. Muuten tuntuu turhauttavalta koko touhu, jos ei anna itsestään kaikkea. Tämä ei siis ole mikään ohjenuora kaikille, että niin "pitäisi" treenata, vaan tämä on minun tyylini ja olen aina ollut tällainen.

Treeniohjelma:

Tänään tein jalkatreenin. Aloitin ensin kuntopyörällä polkemisella reilut 5min, intervalli-tyylillä, eli välillä raskaalla vastuksella puoli minuuttia-pari min ja sitten sama kevyellä vastuksella ripeästi polkien ja taas vaihdoin raskaampaan...
Tämän jälkeen menin jalkaprässiin ja pistin painoja yhteensä 50kg+kelkan paino (vanha malli=kelkka painaa aika paljon, en osaa sanoa miten paljon).
Prässin kanssa yhtä aikaa tein reiden lähentäjiä 25kg painoilla. Näiden jälkeen jatkoin reiden loitontajilla samoilla painoilla.
Neljäs liike taisi olla kyykyt 10kg painoilla, eli painot+tanko yht. 40kg
Kyykkyjen jälkeen tein askelkyykyt pelkällä tangolla, joka oli hieman lyhyempi, kuin se 20kg pitkä tanko, käsittääkseni myös vähän kevyempi se lyhyempi tanko. En uskaltanut laittaa painoja päihin, kun olen niin surkea tekemään askelkyykkyjä ja en halunnut kaatua painot niskassa. :D Näin järkeväksi tehdä pelkällä tangolla ja syvän kyykyn + oikein ponnistaa lujaa ylös, jotta saisi hyvän tehon. Tämä toimi, eikä kovin suuria painoja kyllä olisi tähän liikkeeseen tarvinnutkaan.
Askelkyykyistä siirryin viimeiseen liikkeeseen ennen venyttelyjä, joka oli pohkeet. Otin pitkän tangon ja pistin siihen muistaakseni 5 tai 10kilon painot päihin, eli yhteispaino oli 30-40kg, en muista kumpi!! :D Aika loisto muisti, tästä treenistä on aikaa kuitenkin muutama tuntia...Haha! Luulisin, että oli painoa yht.30kg. Huomasin kuitenkin pohkeita treenatessa, että olisi voinut olla selkeästi kovemmatkin painot, koska pohkeet ei ollut vielä kovinkaan liekeissä kymppiä tehdessä, niin päädyin tekemään 12toistoa tätä per kerta. Nämä muuten treenasin siten, että seison tanko niskalla (samalla tavalla kun kyykyssä pidetään tankoa) ja nousin päkiöille seisomaan ja olin hetken ylhäällä ja liu'utin takaisin alas rauhassa, ei siis hätäisiä pumppauksia. Toki niitäkin voi tehdä, mutta nyt tein näin, kun halusin sitä polttavaa tunnetta pohkeisiin.
Pyllyä en treenannut yksinään mitenkään, sehän treenautuu tuossa askelkyykyssä ja kyykyssäkin ihan ok. Olisin toki voinut alataljalla treenata vielä pakarat, mutta eipä tullut salilla mieleen...Ensi kerralla sekin sitten! :)

Lämmittely: Kuntopyörä reilu 5min
Ohjelma: Jalkaprässi 10x4
Reiden lähentäjät: 10x4
Reiden loitontajat: 10x4
Kyykky: 10x3
Askelkyykky: 10x4
Pohkeet: 12x4
venyttely n.10min
pyöräily kotiin n.10min

En ollut tehnyt voimatreeniä jaloille ööö...en muista milloin viimeeksi! Olen treenannut poikkeuksetta aina vain kestävyyttä, eli kevyillä painoilla pitkiä sarjoja, jonka seurauksena on tullut hirveät suonenvedot, eli lihaskrampit. Nyt ennen salille menoa vetäsin kaksi magnesiumia (eräs urheilija näin suositteli) ja nyt ei ainakaan tuntunut kuin kerran pientä lihaskrampin tynkää ja sekään ei painoja nostaessa, vaan venytellessä.

Treenin jälkeen ajoin pyörällä kotiin niin nopeasti kuin suinkin pystyi, hyvä loppurutistus vielä jaloille!

Huomenna sitten käsitreenin vuoro taas ja viimeeksi olin aivan liekeissä käsitreenistä, kun taas ennen olen pitänyt jalkatreenistä enemmän. Ehkä käsitreenistä tuleekin uusi lemppari? ;)
...Siis jos edes pääsen huomenna sängystä ylös... No kyllähän pääsen helposti! Jos en pääse niin kiukulla vaan.

ihana viesti

Sain tämän ihanan viestin eilen aamulla, jonka mieheni oli jättänyt minulle. Nämä on niin mieltä piristäviä ja saa koko päivän lähtemään hyvin käyntiin... :)


"Ilmoittele jos puhelin löytyy" meinasi sitä, kun hävitin eilen puhelimen ja en ollut varma, olinko unohtanut sen töihin vai oliko se tippunut taskustani maahan polkiessani kotiin. Onneksi se tänään aamulla löytyi töistä. Ja onneksi siinä on se numero lukitus päällä, ettei kukaan päässyt selailemaan sieltä mitään. Hehheheh. Vaikka eipä sieltä mitään järin mielenkiintoista olisi kukaan löytänytkään, vaikka ei olisi ollutkaan salasanaa päällä.

Eipä tässä muuta. Rakkauden täyteistä päivää kaikille!
puspus<3 Ilana

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Zalandolta tilaaminen

Ensinnäkin haluan kertoa, että jos tilaatte Zalandolta jotain, niin kannattaa varautua normaalia pidempiin toimitusaikoihin. Tilasin viime viikolla itselleni uudet treenihousut, hupparin, parit uudet treeniliivit ja kengät.
Eilen olin ihmeissäni, kun sieltä ei vieläkään ollut tullut toimitusvahvistusta ja tänään sain sähköpostin, jossa luki jotain tänne päin:"emme ole valitettavasti voineet vielä toimittaa tilaustasi. Pahoittelemme tapahtunutta ja toimitamme tilauksesti sinulle mahdollisimman pian lässyn lässyn lää"...
Olin silleen että just just, ärsyttävääkö-todellakin! Parin tunnin päästä tuli sähköposti jossa ilmoitettiin, että: "Tilauksesi on nyt toimitettu..." Tämän jälkeen mietin että mitä? Ensin ilmoittaa, että myöhästyy ja on pahoillaan siitä ja samana päivänä se sitten lähteekin matkaan. Eipä siinä. Uusia treenihousuja odotellessa...
Enpä muuten ollut moneen kuukauteen mitään tilannut. Hyvä vain. Itselläni sattuu olemaan se ongelma, että ei meinaa minun kokoisia vaatteita löytyä urheilukaupoista, kun teineillä (sori kaikki teinit) ei näytä olevan muuta tekemistä kun luuhuta kaikki illat kaupoissa ja niillehän menee samat vaatteet kuin minulle, niin s-kokoiset myydään heti loppuun... Juuri hyvänä esimerkkinä, kävin tässä yksi ilta ja kaikki hienot, joihin silmä osui, ei ollut enää kokoja. Tämän vuoksi tilaaminen on hyvä vaihtoehto, on edes jotain saumoja löytää - hyvällä tuurilla kylläkin - itselleen sopivia vaatteita.

Nyt kun olen pyöräillyt uudella pyörällä töihin, on huomannut miten hankalaa on polkea leveälahkeisilla kollareilla, siitä ei siis tule mitään. Ne lahkeet lepattaa ketjuja kohti vähän väliä ja välillä osuukin niihin. Onneksi on mustat housut, muuten ne olisi oikeanpuoleisesta lahkeesta mustat... :D
Noi tilaamani housut on sellaiset pinkeet, perus jumppatrikoot. Saattaa olla aika järkyttävää alkaa käyttämään sellaisia, kun on tottunut käyttämään löysiä housuja työmatkoilla ja pyöräillessä. Totuttelua vaatii sekin, eiköhän siihen aikanaan totu.



Tässä tämän illan syömisiä. Olen muuten huomannut, että yleensä olen haukannut/syönyt jo sitä ruokaa, josta otan kuvan. Kyse ei ole siitä, että se olisi mielestäni siistiä, vaan siksi, että olen yleensä (lue aina) nälkäinen ja meinaan unohtaa kuvan ottamisen ja muistan sen vasta silloin, kun olen jo aloittanut syömisen, haha!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kipeenä ja lauantain ruokailua

Oon hirveessä räkätaudissa. :( Tosin enpä ole pitkään aikaan ollut, että sinänsä ihan ymmärrettävää. Se on vaan niin turhauttavaa olla kipeänä, mutta nyt on monet, en ole ainut... Olisin niin halunnut jo ajelemaan pyörällä tänään, mutta ei...Huomenna sitten. Pitäisi se kypärä vielä jostain löytää ja mielellään mahdollisimman halvalla, mutta edes jotenkin päin tyylikäs, en kuitenkaan mitään hirveintä mahdollista ole päähäni tunkemassa.

Huomenna tulee töiden jälkeen taas asiakas ripsihuoltoon, että katsellaan jos illalla saan aikaiseksi postailtua, ellei mene keskiviikolle. En saanut sitä hiustuotteiden esittelyäkään tehtyä viikonloppuna kun oli niin paljon kaikkea. Enkä ole vieläkään tehnyt sitä vatsatreenipostausta, mutta yritän oikesti nyt skarppaa sen kanssa!
Nyt kun odotan taas innolla seuraavaa salitreeniä ja yritän nyt saada tämän innon taas pysymään yllä, niin voisin siitäkin tehdä postauksen, mutta en vain saa sinne ketään kuvaajaa helposti paikalle... Täytyy keksiä jotain... :)

Lauantaina ennen kuin menin pitämään Hyvinkäälle naisten iltaa tehtiin vähän sapuskaa. Tässä alla tämä ensimmäinen, ei aivan onnistunut teos. Kokeilin tehdä mozzarella-tomaatteja uunissa, mutta eihän se ihan mennyt kuin leffoissa. :D Haha! Seuraavaksi tiedän, että ne levähtää näin. Vuohenjuustohan olisi pysynyt kasassa paljon paremmin, en jotenkin tajunnut, että mozzarella leviää noin, vaikka hyväähän se oli, eikä noi nesteet mitään haitannut, kun niitä ei lautaselle kaapinut. Itse asiassa tein nämä iltapalaksi perjantaina, kun äitini tuli tänne.


Lauantaina tehtiin helppoa ruokaa. Keitto on ihan pussikeittoa, joka oli paljon parempaa, mitä muistin. Merkkiä en muista. Harrin halloumisalaattia (ohje tässä postauksessa) ja moniviljapatonkia oli myöskin ja kyllä oli taas hyvää. Salaattiin unohdin laittaa pastajuustoa, mutta meni silti ihan hyvin. :) Mietin kyllä salaattia syödessä, että tästä on nyt jotain unohtunut, mutten silloin muistanut mitä.





Eipä tässä muuta. Hauskaa ja terveempää maanantai iltaa kaikille! :)

Pakurikääpä

En tiedä olenko teille jo aiemmin kertonut tästä minun pakurikääpä innostuksesta, mutta nyt kerron.

Olin siis monesti kuullut tästä Suomen metsien ihme aineesta, koivussa kasvavasta kääpä-sienestä. Näitä kasvaa käsittääkseni huonokuntoisissa, vanhoissa koivuissa ja tässä itse käävässä on syöpää ehkäiseviä aineita, eli: "kaikkein voimakkaimmat anti-syöpä ominaisuudet omaava, koskaan löydetty lääkinnällinen sieni."


Pakurikääpä teetä

Marmatin tässä sitten kesällä ääneen äitini kuullen, miten haluaisin maistaa tätä teetä ja en tiedä mistä metsästä näitä löytää täältä, vai löytääkö ollenkaan, ei ole ainakaan koskaan lenkkipoluilla sattunut vastaan, vaikka olen yrittänyt tarkkailla. Hän sitten oli kertonut asiasta miehelleen, joka oli käynyt itse, tai joku hänen ystävistään hakemassa käsittääkseni Lappeenrannan -jostain niistä kaikista- metsästä kääpää ja antoi sitä minulle heidän täällä käydessä. :) <3 

Tätä kääpää ei saa ottaa toisten maalta/toisten metsistä puusta irti kokonaisena. Käävän pintakerrosta saa käsittääkseni ja kuulemani mukaan kyllä vuolla, mutta koko kääpää ei saa irroittaa puusta.

Jos kuitenkin otat omalta maalta/omasta metsästä koko käävän puusta irti (esim.potkaisemalla tai sahaamalla) on se pilkottava pienemmäksi esim.kirveellä.
Pakurikääpähän on suhteellisen kova mötikkä, että ei ihan keittiöveitsellä halkea helposti mihinkään suuntaan. Sitä kun kirveellä pilkkoo, niin kannattaa tehdä jotkut seinämät, ettei arvokasta kääpää lentele pitkin nurmikkoa, tai missä ikinä nyt tätä pienemmäksi hakkaa. 


Musta mötikkä on se kääpä
Musta osa on kaikista ravinnerikkainta. 
Sen sisällä on vaaleampaa, mutta siitä voi keittää teetä ihan yhtälailla.

Itseäni kiinnostaa yrtit ja (Suomen) luonnosta saatava ravinto ylipäänsä. Tänä kesänä piti kerätä mm.salaatin sekaan voikukanlehtiä, niitä pieniä alkuja niistä lehistä siis, koska muuten ovat kuulemma kitkerän makuisia, kun se maito siellä voikukan lehtien sisällä maistuu niin voimakkaalle, aivan kuten niissä varsissakin. Lisäksi kuusen havuja voi syödä ja nokkosta. Nokkoskeittoa en ole koskaan syönyt ja ensi keväänä pitää ehdottomasti testata sekin! Havujakaan en ole syönyt, mitä nyt vähän napsinut ja 
napostellut niitä vaaleanvihreitä uusia alkuja, joita joka kevät kuuset puskee oksien päistä. 

Häpeäkseni tunnustan, etten ole käynyt sienestämässä kertaakaan tänä syksynä *nolo*. Viime syksynä taisin lähimetsässä käydä kerran, mutta ei siellä ollut mitään syötävää enää. Viime viikonloppuna piti mennä, mutta eipä saatu sitten aikaiseksi kavereiden kanssa. Meni taas koko viikonloppu meillä hengatessa porukalla. Nyt lauantaina olin siellä naisten illassa Hyvinkäällä illan ja päivällä kävin sen pyörän ostamassa. Sunnuntaina ja tänään olinkin sitten kipeä...


Jos eksytte sienestämään, metsään hengailemaan tai mitä vaan, muistakaa katsella näkyykö kääpiä puissa ja vuolkaa pikku tee maistiaiset itsellenne. Pakurikääpä on vielä todella arvokasta luontaistuote kaupoissa. Eli tätä saa siis ostettua myös niistä, mutta on todella tyyristä, voin kertoa.

Ja hyvää on. Ainakin minun mielestäni. :)

torstai 19. syyskuuta 2013

Mielenkiintoinen artikkeli

Tässäpä varsin mielenkiintoinen artikkeli. Milloinkohan ihmiselle kehitetään tuollainen Telomeraasi-lääke, jolla voitaisiin estää ihmisen vanheneminen? Luulen, että on vain ajan kysymys...Ellei ole jo keksitty. Tosin jos sellainen keksitään, luulen, että se on laiton aine, koska muutenhan me emme kuolisi lähes koskaan... Vai olenko käsittänyt jotain väärin?

http://www.makuja.fi/artikkelit/1807428/tiesitko/tutkimus-tama-kallis-herkku-onkin-pitkan-elaman-salaisuus/

Eipä tässä muuta. Huomenna äitini tulee kylään ja lauantaina menen toiminimen puolesta Hyvinkäälle järjestämään erästä naisteniltaa. Sunnuntaina onkin sitten ansaittu vapaapäivä. Postailen ostamistani hiustuotteista tuossa huomenna/viikonlopun aikana. Nyt tekemään vähän lihaskuntotreeniä omaan olohuoneeseen, kun en salille jaksanut mennä, enkä juoksemaan, vaikka se oli alkuperäinen suunnitelma.
Adios!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Mietteitä yrittäjyydestä ja viherpirtelö vol 3

Taas näitä pirtelöjuttuja. Mietitte, että elämässäni ei varmaan muuta tapahdu, kuin olla töissä ja sitten tulla kotiin tekemään pirtelöitä... Ja tämä pitää täysin paikkansa! Tuntuu ettei arkisin ole juurikaan muuta sisältöä kun ruuan tekeminen ja sen miettiminen mitä söisi (varmaan aika normi settii monis perheis, vaikka meillä ei lapsia olekaan??) ja töissä vaan suoritan, enkä mieti mitään. Boring hah? Semisti ehkä. Mutta kyllä tämä tästä.
Se mistä en aiemmin puhunut, niin haluaisin alkaa tekemään töitä päätoimisena yrittäjänä, mutta en tiedä onko tämä ajankohta vähän huono? Talouden taantuma ja kaikkea, porukkaa jää työttömäksi, lomautetaan jne...Onko kellään varaa käydä jossain kasvohoidoissa niin paljon, että saisin työpäiväni täyteen asiakkaista? En ainakaan heti saisi, vaan ajan kanssa. Enkä tiedä onko minulla pokkaa lähteä tekemään sitä juuri nyt, vaikka tulevaisuudessa en näe sitä yhtään epärealistisena. Tosin, eikö kaikki nössöt aina sano - joskus sitten. Parempihan se olisi tehdä heti kaikki, eikä odottaa oikeaa hetkeä, vai mitä? Onko mitään oikeaa hetkeä, vai kuvittelevatko ihmiset yleensä vain, ettei tämä hetki on väärä? Vaikeaita päätöksiä taas, enkä tiedä mitä tekisin.
Päätöshän ei ole yksinomaan minun, vaan toki hakisin starttirahaa ja jos sitä ei myönnetä, en todella ole lähdössä nyt yrittäjäksi. Sen voin sanoa heti, että ihan niin isoja palleja en omaa. :D
Eikä ole rahaa säästössäkään sen verran, että turvaisin esim.seuraavan puolenvuoden elantoni, jos en tienaisikaan yrittäjänä alkuun mitään. Että riski se olisi joka tapauksessa, jos aloittaisin, saisin starttirahaa taikka en. Ja jos en saa, en edes yritä, ainakaan nyt kun ei ole säästöjä. Yhden ihmisen palkalla meidän taloutta ei pyöritetä.

Viherpirtelö vol 3

Jotta elämä ei olisi aina niin säälittävää ruikutusta ja raha-asioiden pohdiskelua, tein kolmannen tai itseasiassa neljännen viherpirtelön, mutta kolmannen jonka esitän teille täällä. Olen kyllä totaalisen koukussa nyt näihin ja sen varmaan huomaa, kun ei mistään muusta osaa enää kertoa, hah!

Nam

Tupla nam

Pistin tähän: 
puolikas kurkku (suomalaista tietenkin)
yksi iso avocado
puolikas banaani
lehtikaalia yksi oksa
yksi royal gala omena
hamppuproteiinia (n. 1tl)
pellavansiemeniä (n. 1rkl)
vehnänoras jauhetta (n.1tl)
vettä about 2dl (en mitannut näitä niin ovat kaikki ihan arvioita)

Hyvää tuli, oli jopa parempaa kuin se ensimmäinen minkä tein ystäväni kanssa. Siihen laitoimme enemmän banaania, niin maistui ehkä hivenen liian makealta makuuni, kun pidän tästä neutraalimmasta mausta ehkä enemmän. Hapankin saa vähän olla, mutta tässä ei happamuutta juurikaan ole, jota taas maustamattomasta rahkasta tehdyssä pirtelössä helposti on, varsinkin jos siihen ei mitään makeaa sekaan laita. Tämä maistuu vain vihreältä, jos ei laita makeuttajia sekaan. Makeuttajina tässä siis toimi puolikas banaani ja omena, jos joku ei hiffannut...

Kuten näette, avocado tekee tähän ihanan jötkömäisen koostumuksen, tykkään! Ja näitä pitää kuulemma syödä lusikalla ja pureskella, jotta aivot rekisteröi sen, että on syönyt, ettei vain nielaise. :) Muistakaa se!


Viikonlopun nam

Lähikuvassa nam(it)
Että osataan täällä syödä epäterveellisestikin, niin!

Ei muuta kun hyvät illat. 
Ainiin, en muuten nähnyt viime yönä unta Zlatan Ibrahimovicista, mutta näin siitä tyypistä, joka opetti minua aikoinaan tatuoimaan, niinku What the...??? :D Noh, onhan ne molemmat pitkiä, hoikkia ja ponnaripäisiä, muuta yhteneväisyyttä en tiedä. Eikä ollut mikään "sellainen" uni sitten, ettäs tiedätte.
Nyt menee taas niin levottomaksi, että morjens ja huomiseen! :D 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Lisää viherpirtelöitä ja yleistä ihmettelyä

En syönyt töissä tänään mitään vihreää. Tai no, söin hernekeittoa, sehän on vallan vihreää, mutta ei kuitenkaan salaattia. Viimeisen tekemäni viherpirtelön innoittamana päädyin kaivelemaan kaapista salaattia(tammenlehti salaattia muistaakseni), lehtikaalia, pähkinöitä, jotain hedelmää jonka nimeä en tiedä (persikan tyylinen), bansku ja tietty kaikki normi setit joita tungen kaikkialle, eli: hamppuprotsku, pellavansiemenet, vehnänoras jauhe ja spirulina. Loraus vettä päälle ja ei kun sheikkeriin.


Unohdin toki kuvata sen valmiin pirtelön, mutta siis ihan samannäköinen setti tuli, kuin niistä mitä viime viikonloppuna tein ja jos on mennyt se postaus ohi, siihen pääsee uudestaan tästä painamalla. Tähänhän ei tullut muuten mitään uutta, paitsi toi lehtikaali, pähkinät, vehnänoras jauhe, toi persikan tapainen hedelmä ja tässä ei ollut avocadoa. Maku oli voimakkaampi, koska oli tuota kaalia ja ei ollut avocadoa, joka tekee kivan jogurttimaisen koostumuksen näihin. Kaalissa taas on voimakas maku, että jos siitä ei pidä, niin kannattaa laittaa vain hyvin vähän. Itse laitoin aika runsaasti, kun ne alkavat mennä jääkaapissa pehmeiksi, kun ne ovat jo tovin siellä olleet, enkä halua heittää niitä pois. Oon kyllä oikeesti tosi huono heittämään ruokaa roskikseen, syön aina kaikki rahkatkin pois, joissa on viimeinen myyntipäivä mennyt, mutta jos ne eivät haise vielä pahalta. :D Oon eräänlainen komposti siis!
Tästä versiosta tuli myös löysempää ja helposti juotavampaa, koska en laittanut tähän sitä avocadoa laisinkaan, koska ne eivät olleet vielä tarpeeksi kypsiä :( hö, olisin kyllä halunnut laittaa... Mutta huomiseen pirtelöön sitten!

Huomenna menen suoraan töiden jälkeen ystävän kanssa kahvittelemaan, yritän ilmoitella itsestäni vielä myöhemmin, mutta jos ei kuulu, niin tiedätte. :) Olin muuten huippureipas eilen ja kävelin reippaasti töihin ja kävelin/juoksin takaisin kotiin... Tämä sen vuoksi, kun pyörästä hajosi kumi sunnuntaina. Tosin, olen kyllä kävellyt töihin ja kotiin ihan liikunnan vuoksikin välillä, mutta nyt on ollut siitäkin luova tauko, joka tuli tuon rengasrikon takia hyvin stopattua. Oli niin kivaa kävellä kauniissa syys säässä, varsinkin töistä kotiin paluu oli mahtavaa, kuuntelin vain hyvää musiikkia ja juoksin sellaisia spurtteja hymyssä suin. Kävelin myös musiikin tahdissa, joka oli väliin aika haastavaa, koska oli niin reipastempoista musiikkia osa ajasta. Tosin autoilijat näkivät sen ja sain hyvin tietä suojateillä, ettei pitänyt jäädä odottelemaan kiireisiä autoilijoita. Pointsit (kerrankin) autoilijoille, kun antoi tietä!
Mikähän siinäkin on, että niille jalankulkijoille/kevyen liikenteen käyttäjille on välillä niin perhanan vaikeeta antaa sitä latua...En voi taas käsittää. Mutta eipä ole ensimmäinen-eikä viimeinen-asia jota täällä ihmettelen elämäni aikana.

Nyt suihkun kautta lukemaan Zlatan Ibrahimovicin elämästä kirjaa ja sitten unten maille. Ei haittaa jos näen unia Zlatanista haha! :D
Iltoi kaikille!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Leivitettyä kampelaa ja nieriää

Perjantaina kävin illallistamassa ystävien luona ja aivan erinomaista ruokaa olikin - jälleen kerran!
Kyllä sen vaan huomaa, kun kokki kokkaa. Varsinkin kampela oli suurta herkkua. Lisäksi molemmat kastikkeet ystäväni oli tehnyt itse, joka oli ihana lisä tähän annokseen. Love it!

Itse tehtyä pestoa, olisikohan ollut basilica öljykastike, röstiperunaa, leivitettyä kampelaa ja nieriää ja vielä paistettua ruusukaalia. Ruokajuomaksi kevyesti hapokasta valkoviiniä, muistaakseni Italialaista sekin. Sopi oikein hyvin illallisen kanssa nautittavaksi.  Harmi kun en ottanut viinin nimeä muistiin, enkä myöskään kuvaa pullosta... Oli herkkua. Kevyesti hapokkaaksi kuvailtu viini oli kyllä enemmän, kuin kevyesti hapokas. Aluksi luulin, että kyseessä oli kuohuviini, kun kuohusi niin kiitettävästi.


Jälkkäriksi Italialaista punaviiniä, joka oli hillomaista ja pyöreää, hyvä seurusteluviini, mutta sopisi myös ruuan kanssa. Ehkä hieman liian makeaa makuuni, mutta jälkiruuaksi juuri sopiva.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

VIHERPIRTELÖ

Tehtiin ystäväni kanssa eilen aamulla viherpirtelöä. En ollut muuten koskaan aiemmin juonut viherpirtelöitä ja olikin positiivinen yllätys löytää tämä  uusi herkku. Pari sukulaistani kävi kylässä eilen ja maistoi sitä pirtelöä myöskin, mutta heille ei uponnut, maistui kuulemma kanin ruualta... Eli jakaa mielipiteitä tämäkin. Kannattaa kuitenkin kokeilla, itse pidin paljon!



Laitettiin tähän salaattia koko ruukullinen (jotain tummempaa salaattia, en muista minkä nimistä...)
2 banaania (vähempikin määrä olisi riittänyt)
Vettä ehkä lasillinen tai vähän enemmän
Pari pientä avocadoa
Pellavansiemeniä
Spirulinaa
Hamppuproteiinijauhetta

Muistaakseni ei laitettu muuta... Tästähän voi tehdä ihan minkälaisia versioita vaan. Esim.pähkinät ja kaikki siemenet sopii tähän hyvin. Myös tuoremehua voi käyttää antamaan makua veden sijasta. Itse kokeilen tässä lähiaikoina laittaa pinaattia ja omenaa seuraaviin pirtelöihin. Kaalia on myös jääkaapissa, joten sekin pääsee käyttöön. Katsellaan mitä tulee. :)

perjantai 13. syyskuuta 2013

GHD deluxe metal collection hinta

Hei, unohdin tässä postauksessa mainita tämän GHD suoristusraudan ja fööni-setin hinnan, jonka Ovh on Lappeenrannan PääAsialla 219e. Oon oikeesti ollu ihan älyttömän tyytyväinen molempiin näistä. Fööni on ihanan kevyt, ettei ranne väsy föönaillessa ja suoristusrauta ei revi yhtään tukkaa. Siis oikeasti tällä meinaan sitä, kun minun edelliseen rautaan jotenkin jumittui välillä hius tai hiuksia ja ne katkesi, varsinkin, kun yritin tehdä kiharoita. Tällä ei todella sitä ongelmaa ei ole ollut. Lisäksi laskin, että raudan lämpenemisessä meni noin naurettavat 25sekuntia ja tsädäm! Ready! :)



Nyt täytyy tästä alkaa valmistautumaan, olemme menossa ystäväpariskunnalle syömään kampelaa ja öö jotain muuta kalaa, älkää kysykö enää mitä. :P Kala on hyvää joka tapauksessa, oli se mitä kalaa vain.
Sitä ennen käyn Stockalla vähän haaveilemassa uudesta pussilakanasetistä, joka maksaa kuitenkin niin paljon, etten varmaan raaski ostaa sitä tällä hetkellä, kun pitää säästää rahoja... En kerro vielä mihin. :) Kuulette siitä varmasti tulevaisuudessa, jos tästä suunnitelmastani nyt on mitään siis edes tulossa. Mutta toivo elää! Eläköön!

Niin ja hauskaa perjantai iltaa kaikille! :)

torstai 12. syyskuuta 2013

Rintojen suurennus Siluetti

Mielessäni on ollut jo pitkään ajatus josta haluaisin teille kertoa ja jota olen pitänyt kuitenkin niin etäisenä ja kiisteltynä aiheena, etten ole siitä halunnut täällä mainita. Kyseessä on monen mielestä ehkä yksi pinnallisimmista ja turhimmista jutuista, joita ihmiset voivat tehdä.

Toiset taas ovat suvaitsevampia ja ehkä myös välinpitämättömämpiä asian suhteen, eivätkä välitä asiasta juurikaan tai se on heille ihan ok, "Tehköön jokainen mitä huvittaa."
Joillakin taas on erikoisia ja mielestäni hyvinkin epärealistisia käsityksiä koko asiasta. Loput ovat jyrkästi vastaan ja tuomitsevat kaikki jotka ovat asian toteuttaneet tai sitä harkitsevat.
Kyseessä on kauneusleikkaukset ja täsmennän, että omalla kohdalla rintaimplanttien, eli niinkin hurjan kuuloinen asia, kuin vierasesineen asettaminen kehoon.

Kirjoitan tästä siksi, koska itse kaipasin vastaavanlaista tietoa leikkauksesta ja siitä toipumisesta, varsinkin sillä sairaalalla jossa itse päädyin teettämään operaation, eli sairaala Siluetissa.


Mistä kaikki alkoi


Harkitsin implantteja eli silikonirintoja ensimmäisen kerran murrosiässä, kun huomasin rintojeni kehittyvän. En pelkästään siksi, että ne jäivät pieniksi, vaan siksi, että niistä tuli mielestäni erikoisen näköiset, eivätkä vastanneet sitä kuvaa, joita luulin rintojen olevan.
Odotin kuitenkin murrosiän yli, olin noin kahdenkymmenen, kun tajusin, ettei rintani muuttuisi siitä enää miksikään. Olin kuitenkin aina tiedostanut rintojen luonnollisen ja perimmäisen tehtävän - imettäminen. Ajattelin, että koska rintojani ei kukaan kuitenkaan vaatteiden alta näkisi, pystyisin helposti elämään niiden kanssa loppuelämäni, koska olinhan pystynyt puberteetti iästä lähtien tekemään niin, eli sietämään niitä. En koskaan vihannut rintojani, mutten myöskään pitänyt niistä. Sietäminen onkin oikea sana kuvaamaan suhdettani rintoihini.
Vuodet vierivät ja aika kului. Rinnat eivät muuttuneet mihinkään. Tahdonvoimalla, tai bodaamallahan niitä ei saa muutettua miksikään. Kun laihduin muutaman kilon säännöllisen liikunnan aloittaessani ja muuttaessani ruokavaliota terveellisemmäksi kahdenkymmenen kolmen ikävuoden tienoilla, nekin vähät rasvat ja kudokset mitä minulla oli rintoja muistuttamassa lähti lähes kokonaan pois. Tilalle jäi vain mielestäni epäkehittyneet ja erikoisen muotoiset rinnat, joihin ei edes alusvaateliikkeestä löytynyt sopivan kokoisia rintaliivejä, vaan kuppi jäi aina osittain tyhjäksi.
Uhosin monta vuotta ystävilleni, että otan silikonit. Monet läheiseni ovat tienneet jo usean vuoden, että olen jossakin vaiheessa elämääni menossa leikkaukseen, mutteivät he, kuten en minäkään tiennyt tarkkaa ajankohtaa kyseiselle operaatiolle. Minua pelotti nukutus ja leikkauksen aikaiset ja jälkeiset komplikaation mahdollisuudet.

Nykyteknologian ja lääketieteen kehityksen myötä pelkoni taantui pikkuhiljaa ajan karttuessa. Muutama kaveriani oli käynyt leikkauksessa toisella klinikalla jota itse harkitsin, sain kuulla siitä vasta heidän leikkaustensa jälkeen, kun kyseisiin henkilöihin tutustuin. Kerran keskustelin vaateliikkeen myyjän kanssa rinnoista ja hän myönti käyneensä rintaleikkauksessa, eli ottamassa silikonit, vaikka en edes tuntenut koko naista. Keskustelimme asiasta ja hän kertoi olleensa täysin tyytyväinen lopputulokseen ja leikkaavaan kirurgiin, kuten myös hänen toipumisensa oli ollut nopea ja helppo. Samoihin aikoihin läheinen ystäväni kävi myös leikkauttamassa itselleen silikonit, eli sain kuulla läheltä millainen toimenpide- ja sen odottaminen ja leikkauksen jälkeiset olotilat olivat. Kaikki edellä mainitsemani naiset olivat käyneet Tallinnassa leikkauksessa. Itse halusin ja olin aina halunnut leikkauksen tapahtuvan Suomessa.

Tutustuin viime talvena erääseen aikuiseen naiseen, joka kertoi liikunnan paljouden ja parin lapsen synnyttämisen ja imettämisen jälkeen hänen rintojensa olleet kuin tyhjät nahkapussit, jonka johdosta hänkin halusi itselleen taas saman näköiset rinnat, mitkä hänellä oli ennen lasten saamista ja urheilijan uraa.
Mitään kyseisistä tapauksista en itse tuomitse, eikä mielestäni muidenkaan pidä tuomita. Jokaisella saa olla ja onkin omat syynsä, miksi leikkaukseen hakeutuu tai jättää hakeutumatta. Yleisimmät syyt ja suurin osa leikkaukseen hakeutuvista, tai sitä harkitsevista ovat kolmeakymmentä ikävuotta olevat naiset, jotka ovat saaneet lapsen tai lapsia ja haluavat ns."entiset rintansa" takaisin.

Itse en kuulunut tähän synnyttäneiden ja imettäneiden ryhmään, mutta koin lievää henkistä pahaa oloa rintojeni ulkonäön vuoksi, vaikkakaan niitä ei koskaan kukaan muu näe kuin minä ja mieheni. Toki myös ne kerrat kun käyn julkisessa saunassa tai suihkussa, en niitä koskaan peitellyt tai häpeillyt, mutten ollut täysin vapauteesti alastikaan, koska minulla oli oman pääni sisäinen ongelma asian suhteen ja tiesin, että leikkaus olisi tie saada itselleni sopusuhtaiset rinnat vartaloni muihin muotoihin nähden. 
En ole mikään langanlaiha, minulla on lantio ja hartiat ja minulla oli pienet rinnat. Niin pienet, että topatuilla rintaliiveilläkään en saanut rinnoistani sopusuhtaisen näköisiä muuhun kroppaani verrattuna. Ja taas kerran se iänikuinen ongelma, kun mitkään rintaliivit eivät istuneet kunnolla rintoihini.


Päätöksen tekeminen


Yksi päivä tein päätöksen. Menin Sairaala Siluetin sivuille ja varasin ajan konsultaatioon. Siluetti siksi, etten ole kuullut koskaan kyseisestä paikasta mitään negatiivista ja mielestäni heillä on kauneuskirurgian alalla Suomessa hyvä ja rauhallinen maine. 
Kirurgin konsultaatioajan sain parin viikon päähän ja jännittynyt odotus alkoi. Tämä oli vasta alkua ja itse konsultaatiohan ei sido mihinkään. Parin viikon kuluttua olin Siluetin vastaanotossa juomassa mehua ja odottamassa vuoroani, yllättävän rauhallisena, minua ei jännittänyt juurikaan. Olin henkisesti kuitenkin valmistautunut tähän vuosia ja odotin innolla tapaavani mahdollisen leikkaavan kirurgin, joka sanoo rehellisesti mielipiteensä rinnoistani. Oliko omat ajatukseni täysin tuulesta temmattuja, vai oliko niissä kenties jotain perää? 

Sairaanhoitaja tuli ensin esittelemään itsensä ja ohjaamaan minut huoneeseen, jossa otettiin kuvia eri kuvakulmista rinnoistani ja myös 3D-kuvat. Tämän jälkeen minut ohjattiin leikkaavan kirurgin luokse, joka analysoi kuvat ja katsoi ja tunnusteli tarkasti läpi omat rintani, kuunteli minun toiveeni ja kertoi mitkä ovat mahdollisuudet rintojeni suhteen ja arvioi ovatko omat toiveeni täysin realistisia, vai haaveilenko turhista, tai kenties liian suurista rinnoista. Kirurgi oli oikein pätevän ja rehellisen oloinen ja suorasainen myöskin, joka on mielestäni välttämätöntä hänen ammatissaan. Hän ilmoitti heti, ettei leikkaa mitään "Pamela-tissejä", eikä pysty lupaamaan rinnoista tulevan identtisiä kaksosia, mutta kauniit siskokset kuitenkin. Mielestäni tämä oli hyvin sanottu. :D Hän vetosi myös siihen, että toinen rintani oli lievästi tubulaarinen ja toinen ei niinkään. Olisin voinut hakea Kelalta korvausta toimenpiteestäni, koska epäkehittymää oli havaittavissa. Koska toinen rintani ei ollut niin kehittynyt kuin toinen, oli niissä luonnostaankin kokoeroa muotoeron lisäksi. Eli tilanne ei ollut edes kovinkaan helppo kyseiselle kirurgille, lähtökohdat olivat ehkä hieman haastavammat, kuin normaalisti kehittyneitä rintoja operoidessa. 

Minulle valittiin Mentorin Low profilen implantit, jotka ovat anatomisesti muotoillut. Kokoa tuli alle kolme desilitraa/implantti. Koska itselläni ei omissa rinnoissani juurikaan rasvaa ollut, minulle perusteltiin tämän koon olevan vartalolleni sopiva ja lopputuloksen olevan sopusuhtainen.  Itse olin ajatellut, että noin 2desiä riittää, mutta luotin ammattilaisen sanaan tässä asiassa. Minulle näytettiin 3D-kuvia miltä rintani tulisivat leikkauksen jälkeen näyttämään minkäkin kokoisen implantin kanssa ja yllätyin itsekin, kun lopulta uskaltauduin valitsemaan kahdesta kirurgin ehdottamasta vaihtoehdosta suuremmat. Kokoeroa näiden kahden implanttien välillä oli siis vain kahden ruokalusikallisen verran, eli ei juurikaan. Sairaalasta lähdettyäni sain mukaani kansion, jossa oli 3D kuvat ja infoa siitä mitä pitää ottaa huomioon leikkaukseen saavuttaessa.

Pari viikkoa myöhemmin soitin heille ja sovin leikkausajan. Odotus kohti naisellisempia rintoja alkoi.

Minulle suositeltiin homeopaattisten lääkkeiden syöntiä ennen leikkausta ja ostin Siluetti Spasta purkillisen niitä ja söin kuurin sovitusti ennen leikkausta ja muistaakseni vielä muutama päivää leikkauksen jälkeenkin. Myöskin rintavoidetta suositeltiin, mutta hinta oli sen verran tyyris rintavoiteeksi, että päädyin rasvailemaan rintojani ennen leikkausta muilla kosteusvoiteilla, joita omistin. Tämä kävi ihan yhtä hyvin myös, kosteusvoiteen tarkoitus oli siis saada rintojen iho kostutetuksi ennen leikkausta, jotta voitaisiin minimoida mahdollisten raskausarpien syntyä. 


Leikkauspäivä


Onneksi pääsin itse leikkaukseen ensimmäisenä, ei haitannut yhtään. Menin rauhallisin mielin sairaalaan ja minut ohjattiin henkilötietojen tarkastamisen jälkeen naisten pukuhuoneeseen, jossa vaihdoin kylpytakin tyylisen takin päälleni. Menin odottamaan lepohuoneeseen nukutuslääkärin ja leikkaavan kirurgin tapaamista. Parin tunnin päästä, antibiootit otettuani, keskusteltuani molempien lääkäreiden ja hoitajien kanssa ja viimeiset valokuvat otettua astelin tyynen rauhallisesti leikkaussaliin leikkausviivat piirrettynä rintoihini. Kävin makuulle ja tuijottelin hoitajien touhuja ja keskustelin erittäin mukavan oloisen nukutuslääkärin kanssa niitä näitä. Hän oli niin hauska, että viimeinen asia mitä muistan ennen nukahtamista oli se, kun minua nauratti hänen juttunsa ja taisin nukahtaa hymy huulilla. 

Heräsin, en tuntenut kipua, näin vain katon ja muistin heti missä olin ja mitä minulle oli tapahtunut. Odotin, että viimeistään tässä vaiheessa alkaisin panikoimaan, tai mieleeni tulisi jotain tyyliin "mitä hemmettiä olen mennyt itselleni tekemään?" mutta mitään vastaavanlaisia negatiivia oloja ei tullut missään vaiheessa. Uskon tämän johtuneen siitä, että olin tiennyt tämän tilanteen ja päivän koittavan ennen pitkään ja olin henkisesti leikkaukseen niin valmis kuin suinkin vain pystyin olemaan. Minua ei missään vaiheessa pelottanut eikä jännittänyt. Ehkä ihan pienen pieni jännitys oli yksin lepohuoneessa maatessani ennen toimenpidettä, mutta sekin pieni hermostuneisuus hävisi hyvissä ajoin ennen leikkaussaliin menoa, eikä minun tarvinnut ottaa edes rauhoittavia lääkkeitä ennen leikkausta. Toisin kuin erään tuttavani kohdalla, hän alkoi huutamaan paniikissa juuri ennen nukutusta, koska oli niin jännittynyt koko tilanteesta. Onkin uskomatonta miten pysyin niin tyynenä. Yleensä hermostun vastaavanlaisissa tilanteissa ja pahasti. Vaan tällä kertaa en.

Yritin heti tietenkin uteliaana katsoa rintojani, mutta minulle oltiin laitettu tukiliivit päälle ja päälläni oli lisäksi paita ja peitto. En siis todellakaan nähnyt muuta, kuin että oli tullut erikoinen kumpu rintojen kohdalle, jota siinä ei koskaan aiemmin olekaan ollut. Nauratti, mutta olin vielä niin tokkurainen nukutuksesta, etten pystynyt tekemään tai sanomaan mitään, enkä edes nauramaan. Yritin pariin otteeseeen sanoa juuri herätessäni hoitajalle jotain, mutta suustani tuli pelkkää sönkötystä ja puheestani ei saanut mitään selvää. Olo oli kuin kaatokännissä, tiesi mitä halusi sano, muttei pystynyt muodostamaan lauseita tai sanoja selkeästi. Artikulointi oli hankalaa noin minuutin ajan, kunnes kieleni alkoi aueta solmusta. Pyysin mehua ja vettä. Join kuin sieni, jano oli ihan älytön. Nälkäkin alkoi tulemaan, enhän ollut saanut syödä aamulla herätessä mitään, eli olin syönyt viimeeksi edeltävänä iltana. Pystyin helposti käymään istumaan, minuun oli pistetty kipulääkettä ennen leikkauksen päättymistä ja se varmasti turrutti kivun tunnetta. Olin todella virkeä, oikeastaan mihinkään ei sattunut yhtään. Ihan pientä särkyä alkoi tulemaan parin tunnin päästä leikkauksesta ja pyysin lääkettä. Sain sitä ja makoilin ja istuin vuorotellen lähetellen kavereille viestejä muutama tuntia, kunnes minut päästettiin lähtemään kotiin. En siis jäänyt sairaalaan yöksi, kun asuin niin lähellä ja sain kyydin kotiin. Kotiin lähtöä ennen sekä nukutuslääkäri, että kirurgi olivat käyneet luonani ja kysellyt vointiani. Kirurgin ja sairaanhoitajan kanssa otettiin siteet ja tukiliivit vielä pois ja katsottiin miten ne puetaan oikeaoppisesti päälle ja keskusteltiin kaikista käytännön jutuista, muunmuassa istumaannoususta, joka oli tietysti hyvin hankalaa ensimmäisen viikon ajan leikkauksesta. Opin tässä kuitenkin aika hyväksi monilla vippaskonsteilla, joita osasin hyödyntää muutaman päivän tuskallisen harjoittelun jälkeen. Ennen kotiin lähtöä pääsin myös kävelemään sairaalan käytävälle ja käymään itse vessassa. Sekä kirurgi, hoitajat, että nukutuslääkäri olivat ihmeissään minun virkeästä tilastani ja hyvästä voinnistani. Minua ei oksettanut, ei pyörryttänyt edes seisomaan noustessa. Kävin hakemassa sen puhelimen pukuhuoneesta laukustani itse ja kävin pyytämässä ruokaa nälkäisenä ja hieman kiukkuisena verensokerin laskemisen vuoksi. Koska ruokaa ei kuulunut tarpeeksi pian, kiljuin sitä pitkin sairaalaa ja kyselin kaikilta mahdollisilta hoitajilta sitä monesti, kunnes se minulle tuotiin. Sain siis itse päättää mitä läheisestä ravintolasta minulle tilattiin ja otin jonkun kasvisrullan, jonka jaksoinkin syödä sitten kokonaan suuren vesi-ja mehumäärän saattelemana. :D


Kotimatka ja leikkauksesta toipuminen


Kotimatka olikin sitten asia erikseen. En saanut napakorua enää takaisin leikkauksen jälkeen, koska sen laittaminen sattui, kun joutui kyyristymään alaspäin ja touhuamaan käsillä, joka sattui vähän. Hieman kärsimättömänä pistin napakorun takin taskuun ja en ole vieläkään pistänyt sitä takaisin. Aloin pitämään navastani ilman napakorua, jota ei ollut tapahtunut sen jälkeen, kun napakorun otin. Noin kaksi vuotta sitten otin napakorun pois ja katsoin napaani peilistä ja totesin sen olevan tyhjän näköinen ilman korua, nyt en voisi enää harkita laittavani sitä korua siihen. Tulipahan nyt kerrottua tämäkin tässä samalla. 
Napakorusta sikseen, takin päälle laittaminen oli yhtä helvettiä. Käsien nostaminen sattui ja ison nahkalaukun raahaaminen oli tuskaa. Kiroilin koko matkan autolle kävellessäni jokaista askelta, sitä painavaa nahkalaukkua, kaikkia ovia mitkä piti avata ja onneksi pääsin hyvin kulkemaan toisten ihmisten  takana niin, ettei minun tarvinnut vetäen avata yhtään ovea, vaan puikkelehdin toisten seassa taidokkaasti, yrittäen varoa, ettei kukaan tuupi minua rinnoista, jotka olivat arat ja niihin särki. Auton hytkyessä mukulakivisen tien päällä minun olisi tehnyt mieli huutaa hoosiannaa mutta pidin suuni kiinni ja purin hammasta. Turvavyötä en uskaltanut käyttää, koska äkkijarrutuksen tullessa olisin varmaan pyörtynyt kivusta ja uusintaleikkaus olisi todennäköisesti ollut edessä puristuksen aiheuttamasta voimasta. Tosin näin jälkiviisaana, mahdollisen äkkijarrutuksen tullessa olisin lentänyt ikkunasta kuin leppäkeihäs ja silloinhan ei olisi edes rinnoilla ollut enää mitään väliä. No kuitenkin, käskin mieheni ajaa rauhallisesti ja varovasti ennakoiden ja hyvällä turvavälillä toisiin autoihin. 
Koska en itse apteekkiin halunnut mennä, mieheni haki minulle antibiootit ja särkylääkkeet. Tämän jälkeen suunnistin kotiin ja sairaalassa ollut lievä väsymys viimeisen parin tunnin aikana oli tipotiessään ja katselin kotona kaikessa rauhassa televisiota, kuin minä muuna päivänä tahansa. 

En saanut ensimmäisen parin viikon aikana nostaa yhtä kiloa (1kg) painavampaa, eli sain maitopurkin nostaa jääkaapista, mutten saanut nostella omia kahden kilon chihuahuoitani, enkä mitään muutakaan. Koirien lenkityksen hoiti mieheni ja itse olin suhteellisen tuskaisena ensimmäiset kolme päivää kotona. Ensimmäiset kaksi päivää olivat kipujen osalta itselläni ehdottomasti pahinta aikaa ja onneksi siitä eteenpäin joka päivä huomasi miten kivut alkavat hellittämään pikkuhiljaa. Tuskallisempana leikkauksen, lääkityksen ja liikunnan vähyyden aiheuttama seurauksena mainitsisin ehdottomasti hirveä ummetus, jota lääkkeet ja liikkumattomuus aina tekevät minulle. No, eihän minulla ollut siinä kahden viikon aikana mihinkään kiire, siinä kerkesi pöntöllä istua tovin jos toisenkin. :D

Töihin palattuani oli hieman haastavaa. En saanut nostaa paria kiloa painavampaa ja tämähän ei alkuunkaan onnistunut. Jos olisin nostellut painavia esineitä, olisi voinut käydä niin, että implantti pyörähtää paikallaan, joka yleensä vaatii uusintaleikkauksen, koska rinnan muoto vääristyy tässä tapauksessa. Kyseinen ongelma on siis näiden anatomisesti muotoiltujen implanttien kohdalla, jotka itselleni laitettiin. Onnekseni minulla ei kääntynyt nämä mihinkään ja maltoin mieleni painavien laatikoiden kanssa, pyysin apua toisilta, ettei minun tarvinnut ottaa turhaan typerää riskiä asian suhteen. Kerroin lähimmille työkavereilleni operaatiosta jo ennen leikkaukseen menoa ja kerroin heille, että joutuvat todennäköisesti auttamaan minua painavimpien laatikoiden kanssa. Heille se ei ollut mikään ongelma ja sain apua aina pyydettyäni. Olo oli kuitenkin itselläni vähän uusavuton, kun olen tottunut itse tekemään kaiken minkä voin, enkä turhaan toisten työtä häiritse, mutta tässä tapauksessa oli ylpeys nieltävä ja myönnettävä, etten toipilaana pystynyt siihen mihin normaaleissa olosuhteissa pystyisin.

Pari viikkoa meni nopeasti ja sain taas alkaa treenaamaa ja nostelemaan painaviakin laatikoita. Itselläni toipuminen siihen, että pystyin nukkumaan taas kyljelteen ja elämään suhteellisen normaalisti, meni noin neljä viikkoa. Kahden kuukauden päästä leikkauksesta pystyin tekemään ihan samoja asoita, mitä ennen leikkaustakin. Nukun välillä mahalteen ja välillä miten milloinkin. Muutama kertaa on tullut suhteellisen voimakkaitakin iskuja rintojen seudulle töissä, mutta se kipu on ollut lähes samanlaista, mitä ennen leikkausta, jos rintaan osui äkisti jokin, esim. korkealta tippuu rintojen päälle pahvilaatikko. Tämän tyylisiä tilanteita tulee helposti, jos kuvittelee, että käsivoimat riittävät kannattelemaan painavaa laatikkoa, nostaessa laatikon ylähyllyltä ja yrittäessä pitää laatikkoa tarpeeksi etäällä vartalosta. Jos käsivoimat ei riitä, laatikko mätkähtää rintoja päin, josta sen saa otettua taas hyvällä otteella ja kiikutettua haluttuun paikkaan. Näitä tilanteita on toki hyvä välttää, mutta sattuuhan näitä.

Välillä on edelleenkin pieniä vihlaisuja rinnoissa, mutta se on todella pientä, eikä häiritse työntekoa tai elämistä millään tapaa. Välillä kovalla alustalla vatsalteen maatessa saattaa paine aiheuttaa vihlontaa enemmän, mutta sekään ei ole niin tuskaista, ettei siinä asennossa pystyisi olemaan, mutta ei se kivaakaan ole. Sängyllä tai muualla pehmoisella alustalla maatessa tätä ongelmaa harvoin esiintyy. Olen kuullut että kyseistä vihlontaa on muillakin ajoittain, eikä se ole mitenkään epänormaalia rintaleikkauksessa käyneille. Toisilla ei ole mitään kipuja tai vihlontaa ikinä, toisilla tätä vihlontaa olen kuullut esiintyvän. Itselläni tämä vihlontakin katoaa jatkuvasti, mitä kauemmin leikkausesta on. 

Mentorin implanteilla on elinikäinen takuu, mutta rintaleikkauksen lopputulos ei ole suinkaan ikuinen. Leikkauksessa pitää käydä uudestaan noin viiden-kymmenen vuoden välein, tai silloin kun on tarve. Rintojen kudokseen ja muotoon vaikuttavat kaikki lihomiset ja laihtumiset, raskausajat ja imettämiset. Rintojen iho veltostuu ajan myötä, kuten muuallakin vartalossa. Ja mitä suuremmat implantit, sitä raskaampi taakka se on iholle kantaa. Eli yhdellä leikkauksella tuskin selviää hautaan saakka kauniiden rintojen kera.


Yhteenveto


Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka lopullisen lopputuloksen näkee vasta vuoden kuluttua leikkauksesta ja minun tapauksessani tätä vuotta ei ole vielä kulunut. Olen kuitenkin tyytyväinen että uskalsin mennä leikkaukseen ja sain haluamani rinnat, joista tuli yllättävän saman näköiset ja kokoiset, haastavasta alkutilanteesta huolimatta. 

Implantit ja läpi käymäni leikkaus eivät ole muuttanut minua ihmisenä mihinkään suuntaan. Minulla ei ole parempi itsetunto, enkä ylpeile rinnoillani koskaan. En koe olevani onnellisempi leikkauksen myötä, eikä elämäntasoni ole muuttunut. En myöskään saa enemmän huomiota miehiltä, enkä edes omalta mieheltäni, enkä sitä odottanutkaan.
Minulla on silti parempi olo rintojeni suhteen. Sain sen mitä halusin ja piste. Enempää selityksiä ei tarvita. Voisin tehdä tämän uudestaan kaikista kivuista ja säryistä huolimatta.

Minulla on lievää kapseloitumista varsinkin rintojen ulkoreunoissa ja sisäreunoissa ja se on kirurgin mukaan luonnollista hoikilla henkilöillä ja noi paikat ovat yleisiä, joihin sitä tulee. 

Rinnat tuntuvat nyt paljon kovemmilta ja kiinteämmiltä kuin aiemmin. Kuvittelin itse silikonirintojen olevan pehmeät ja löysät höllyvät lötköttimet, mutta eivät ole sitä lähimainkaan.

Monet, joille olen kertonut leikkauksesta, eivät usko, että minulla on silikonit. Nämä ovat niin luonnollisen kokoiset, ettei kukaan, joka minua ei tunne, ole osannut aavistaa, että nämä eivät ole minun alkuperäiset rintani. Tämä oli sekä minun, että kirurgin mielestä tavoittelemisen arvoinen asia. En haluaisi että minun perään huudeltaisiin kadulla "kivat silarit!" kuten ystävälleni on huudeltu. Tosin hänellä mielestäni rintaleikkaus meni ehkä hieman överiksi suurien implanttien vuoksi. Itselläni päätavoitteena olikin muodon korjaus, ei niinkään isot tissit. Koska urheilen ja hyötyliikun, minulle ei paljoa isommat rinnat olisi sopinutkaan. Tosin rintojen koko on makuasia sekin, en tuomitse heitä, jotka isot rinnat haluavat. Yleensä isoihin rintoihin tarvitaan useampi leikkaus, koska kerralla ei saa järkyttäviä määriä silikonia tungettua ihon alle, koska iho ei vain kestä liikaa venyttämistä. 

En hakenut kelakorvausta, vaikka se olisikin ollut mahdollista. Maksoin rintani siis täysin itse.

Ehkä hienoin tunne, jota leikkausen jälkeen tuli, oli se, kun menin sovittamaan alusvaateliikkeeseen rintaliivejä ja pyysi myyjää katsomaan oikean koon. Ensimmäistä kertaa elämässäni, 26-vuotiaana, minulla oli istuvat ja sopivan kokoiset rintaliivit. Hymy oli korvissa ja on edelleen. Ostin uudet rintaliivit itselleni viimeeksi eilen. :)


Pikku vinkkejä kaikille jotka harkitsevat leikkausta:


Älä stressaa, se on ihan turhaa. Pätevät kirurgit kyllä tietävät mitä tehdä.

Ota mukaan lehtiä tai jotain tekemistä sairaalaan, ettei tarvitse viihdyttää itseään viestejä kirjoitellen niin kauan ennen kun pääsee lähtemään kotiin

Älä odottele sairaalan ulkonäöltä liikoja. Itse luulin, että kävelen johonkin palatsiin, jossa on marmorilattia, suihkulähde ja palmuja. Todellisuudessa sairaala on sisältä päin ihan kuin kaikki muutkin sairaalat, valkoinen ja kliini. Turhia koristeita tai viihdykkeitä ei ole.

Leikkauksen jälkeen on turvotusta ja voi tulla isojakin mustelmia, kuten minulle ainakin tuli. Ei kannata katsoa rintojen muotoa tai kokoa vielä toipumisaikana, koska se ei pidä paikkansa. Rinnat muuttuvat turvotuksen laskeuduttua ja implantit asettuvat oikeille kohdille ajan kanssa. Itse tein sen virheen, että luulin rintojeni jäävän sen näköisiksi, mitkä ne ovat heti leikkauksen jälkeen, vaikka eiväthän ne jää.

Harkitse minne menet leikattavaksi. Itse suosittelen lämpimästi Siluettia ja uskon muidenkin Suomessa toteutettavien, suomalaisten kirurgien osaavan hommansa. Tosin itselläni ei ole kokemusta kuin Siluetista, kuten se on tässä tullut jo monesti esille. Tutki/kysy ennen leikkausta kirurgin koulutuksia ja puntaroi maalaisjärjellä onko hän pätevän oloinen. Jos itselläni heräisi mitään epäilyksiä kirurgin ammattitaidon suhteen, jättäisin menemättä.

Älä ahnehdi. En ymmärrä sitä, kun monet naiset haluavat "niin isot kuin vain saa mahtumaan."
Yleensä tässä tilanteessa lopputuloksesta tulee luonnoton. Maltti on valttia-tässäkin asiassa! 

Koska aihe oli arka ja tästä ei yleensä puhuta, toivon, että kommentit olisivat asiallisia. Arvostan asiallista keskustelua aiheeseen liittyen.

Mainitsen vielä toistamiseen, että kirjoitin tämän infopakettina kaikille, joita kyseinen leikkaus kiinnostaa tai mietityttää. Kysymyksiä saa esittää, en varmasti muistanut tässä kertoa kaikkea, jota mielessä on liikkunut kyseiseen toimenpiteeseen liittyen.

Ihana ja helppo valkkinuttura

Muistan, kun meikkikouluaikoina naureskelin tuota valkkia, että miten kukaan haluaa tuollaisen nutturan itselleen. No nyt minä ja moni muu! 
Valkit ovat nousseet lähiaikoina nopeasti suureen suosioon ja en ihmettele miksi, tällä saa niin nopeasti loihdittua ihanan ison nutturan. Saa siis harvoistakin hiuksista paksun kampauksen helposti, hehheh. :D


Oon niin ihastunut tuohon valkkinutturaan, se on niin helppo ja nopea tehdä.
Ainut mikä minun hiuksissa on tässä haastavaa on se, että omat hiukseni ovat niin ohuet, että pitäisi jaksaa vähän tupeerata niitä ennen hiusten levittämistä valkin päälle, mutta kun ei millään jaksa. :D Toimihan se noinkin. :)

Juicy ja mie hengaillaa viltin alla lämmittelemässä

Kaks mulkosilmää!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Rakennekynnet pois ja lakkaa tilalle!

Nyt se on taas loppu, nimittäin minun rakennekynsitaival. On niin tavattoman turhauttavaa tehdä niitä itselleen, kun siinä menee aina pari tuntia illasta kun niitä vääntää ja vielä parin viikon välein, kun oman kynteni kasvuvauhti on niin ripeä. Nyt leikkasin ja viilasin ne sitten taas ainakin hetkeksi aikaa "lopullisesti" pois ja taas vaan kynsiä lakkaamaan. :) 


 Varpaisiin pistin Essien lakkaa, tuota joka on tuossa oikealla puolella kädessäni yläpuolella olevassa kuvassa ja kärkiin ranskalaisen lakkauksen tuolla perus Mavalan valkoisella lakalla.

Kynsiin laitoin kolme kerrosta tuota Lumenen Natural Code lakkaa. Tykkään ku se kimmeltää niin paljon!

Kaveri antoi meidän koirille ööh,oisko ollut naudan luuta, jossa oli vielä lihaa vähän päällä ja kyllä koirat tykkäsi! Ne on nyt koko illan narskuttanut noita menemään, luulen että uni tulee pikkuisille aika nopeasti tänään illalla... :D Hah!

Coco syömässä herkkupalaa.

Juicy nautiskelee.

Jouduin leikkaamaan kahtia tuon luun tuosta jännekohdasta, hyi että se oli iljettävää. Sormet oli verisenä ja limaisina. Mutta onneksi en limaa ja verta pelkää. :D

Iltapalaksi hapankorppuja kananmunalla ja margariinilla, ripaus suolaa. Nam!

Tässä on nyt kaiken näköistä säätöä menossa elämässä tällä hetkellä. En tiedä mihin suuntaan menisin ja mitä tekisin ensin ja mitä en, kun on niin paljon kaikkea, ettei meinaa aika mitenkään riittää asioiden hoitamiseen. Kerron teille kun asiat selkenee mistä on kyse. Vielä ei viitsi lähteä huutelemaan, kun kaikki on toistaiseksi niin auki. :)