Ensimmäiset suoristusraudalla tehdyt kiharat

Noniin, nyt pääsin vihdoin netin ääreen. En ole eilen edes avannut konetta, kun olin niin työn tohinoissa koooooko päivän. Olin ensin yli 8h töissä ja sitten tulin toiminimen hommia tekemään vielä kotiin neljäksi tunniksi, hoh, olinpa ahkera! :)

Äsken kävimme kantamassa (tai siis mies, en minä, olin toki itse henkisenä tukena) naapureiden (ystävien) sohva pakuun, kun he muuttavat ja nyt syön wasabipähkinöitä (lemppareita) ja juon lonkeroa. :D Odotan tässä juuri että eräs ystäväpariskunta tulee kylään viettämään iltaa ja nyt kerkesin pikaisesti tämän bloginkin ääreen vihdoinkin. Eilen piti kirjoittaa rapujuhlista, mutta en todellakaan kerennyt. Enkä kerkeä kyllä nytkään, että sitä päivitystä saatte odottaa huomiseen, niitä kuvia on nimittäin jonkin verran sitten tulossa... :)

Tein muuten ensimmäistä kertaa tuolla GHD:n suoristusraudalla kiharoita ja onnistui tosi hyvin ja helposti, siis paljon paremmin kuin aikaisemmilla raudoilla, joita itselläni on ollut.
Tästä puheen ollen sain muuten tarkennetun infon noista raudoista, eli mustat GHD:n suoristusraudat ovat aina valikoimassa ja hinta Lappeenrannan Prisman PääAsiasta 159e. Voin vain todeta, että ovat tosiaan laadukkaimmat raudat, joita itselläni on koskaan ollut!

Helppo meikki=ripsiväriä,CC-voide,aurinkopuuteria ja poskiin enemmän aurinkopuuteria,huulikiilto. Done!

Nopea ja ennen kaikkea ei vaadi mitään suurempia taitoja meikata.

Nyt joutuukin jo mennä viettämään iltaa rattoisaa kera ystävien. Hauskaa iltaa teillekin kaikille! ;)

GHD deluxe metallic collection ja hiuspäivityksiä

Ostin pitkään haluamani suoristusraudan ja föönin Lappeenrannan Prisman Pää-Asiasta. Näitä vastaavia pakettaja on saatavana punaisena, hopeana ja kultaisena. En muista oliko vielä mustana. (Kultainen oli mielestäni ehdottomasti tyylikkäin. ;) ) Mutta oli heillä myynnissä GHD:n suoristusrautaa ilman fööniä myynnissä mustana kuitenkin. Hankkimaani pakettiin kuuluu siis itse rauta, fööni (joka on ihanan kevyt=ranne ei väsy) ja lämpösuojapussi, joka kestää raudan lämmön, vaikka sen laittaisi pussiin suoraan käytön jälkeen kuumana.

Joka tapauksessa, tämä on pitkän pohdinnan tulos ja koska kaikki edelliset ostamani suoristusraudat ovat olleet täysin susia, ajattelin pistää ranttaliksi ja hommata vihdoin sen hehkutetun GHD:n.

Lämpösuojapussi, suoristusrauta ja fööni

Miksi GHD?

GHD:n salaisuushan on se, että se pitää lämmön tasaisesa koko ajan, eikä suoristusraudan levyjen lämpö laske, kun raudat painaa yhteen hiusten ollessa levyjen välissä. Kaupan versioissahan näin yleensä käy, jonka vuoksi joutuu useita kertoja vetämään yhden osion, saaden siitä sileän.

GHS:ssä on vielä se hyvä puoli, että se ilmoittaa piippaamalla kun on valmis, eli ei tarvitse alkaa ihmettelemään onkohan valmis vai ei. Lisäksi rautojen lämpenemisaika kestää huomattavasti vähemmän, kuin minun edellisten suoristusrautojen, puhutaan siis reilusti alle puolesta minuutista.

Tässä suoristusraudassa on vielä poikittaissuunnassa liikkuvat raudat, jotka myötäilevät hiuksen mukaan, jolloinka ei jää niitä ikäviä "vekkejä" keskelle päätä, joita itselleni ainakin helposti jäi, kun yritin tehdä kiharoita edellisellä suoristusraudallani. Tästä raudasta ei niitäkään vekkejä niin helposti saa taiottua, jos ollenkaan. Täten kyseinen suoristusrauta on ihanteellinen kiharoiden ja muiden kampausten luomiseen.

Tää kultainen oli vaan niiiiin herkku! <3

Hiuskriisiä:

Kuten olen monesti kertonut, olen kasvattamassa edelleen oman väristä hiusta takaisin. Tämä on vaan välillä niin hanurista suoraan sanottuna. Oma tukka likaantuu niin paljon nopeammin, kuin käsitelty hius. Lisäksi toi väri. Olisi nyt edes vaikka ruskea, mutta joku maantienharmaan ja vaaleanruskean sekoitus? Ei tämä väri kyllä ole todellakaan niin paha, mitä sen muistin/kuvittelin olevan, mutta silti. 

Nyt kun kävin kampaamossa ostoksilla ja katselin niitä kauniita kutreja, iski itseeni kieltämättä kateus, vaikka en kateudesta pidäkään, enkä sitä miellä harjoittavani. Nyt myönnän, että tuli taas himo värjätä takaisin blondiksi. Serkkuni sanoikin, että hänellä oli sopivasti 15minuuttia aikaa, niin hän nopeasti napsaisi kuivat latvat minulta pois, enhän ollut astunut jalallanikaan vuoteen kampaajalle. :D Ehh...? Lisäksi ennen lähtöä, ajauduin jostain kumman syystä katselemaan värikarttoja ja oli jo aika lähellä, etten tänään soittanut serkulle ja sanonut että kuule, nyt pistetään se väri, tulen viikonloppuna käymään. :D Onneksi en vielä soittanut!

Look oli latvojen leikkuun jälkeen heti ihan erilainen, kun sai ne hapsottavat latvat tiputettua lattialle ja sitä kautta roskikseen. Ei tule ikävä! Kyllä taas kannatti. Voi luoja miten voi tulla niin hyvälle fiilikselle jostain 15minuutin omasta rentoutumisesta? Tässä kun olen juuri asiakkaille, ystäville ja tuttaville manannut miten suutarin lapsella ei ole kenkiä. Meinaan sitä, että itse teen niin paljon hoitoja muille, mutta en koskaan käy itse missään ottamassa itselleni vähän omaa aikaa ja rentoutumassa hoitoloissa, vaan teen itse itselleni kaiken. Tietysti säästän rahaa, kun teen itselleni kaiken mitä teen, jos edes jaksan tai kerkeän mitään tekemään, mutta eikös sitä sen vuoksi töissä käydä, että saisi vapaa-ajalla vähän otettua irti arjesta ja palkittua itsensä jollakin ihanalla hemmottelulla? Ei ainakaan allekirjoittaneella ole ollut pariin vuoteen kyseistä mahdollisuutta. :D Vaikka halut ovat sitä vastoin kovat. Olenkin miettinyt, että pitäisikö säästää X-summa ja käydä ottamassa kerralla itselleen hiusvärin, päähieronnan, jalkahoidon, vartalohoidon, karvojen poiston, ripsipidennykset ja kynnet. Siitä saisi ainakin hienon muuttumisleikin tehtyä tänne blogiin, jos niin päädyn joskus tekemään.

Tämä idea ei itse asiassa ole uusi. Idea on vanhempi, mitä tämä blogi on. Eli ajatus on muhinut päässäni vuosia, toteutus on vain jäänyt sivu suun. Mistä johtuu? Rahasta suurimmaksi osaksi. Toisaalta jos olen saanut säästettyä hieman, en ole raaskinut laittaa sitä rahaa itseeni, tai hoitoihin. Olen mieluummin sisustanut, tai shoppaillut. Toi jälkimmäinen on ihan yhtä turhaa, kuin hemmottelu hoidot. Ellei jopa turhempaa.

Nyt vain pää kylmänä (ja kivalla tyvärillä) kohti syksyä. Ehkä yritän tämän talven olla vielä näin, että antaa hiuspohjan hengähtää? Ainiin! Ostin muuten myös läjän hiustenhoito tuotteita, jotka todella antaa hiuspohjan rentoutua ja uusiutua. Syväpuhdistavan shampoon (vihertävät latvat saa kyytiä), päänahalle hyvää tekevän shampoo-hoitoaine-hiuspohjanhoitoaine setin ja sain vielä pari näytettä kaupan päälle. Esittelen ne teille tässä kun saan aikaiseksi. :) 

Öitä ja hauskaa illan jatkoa ihan jokaiselle!

Kroatia part 5 - viimeinen osa

Viimenen päivä Kroatian Dubrovnikissa, Babin Kuk nimisessä kaupunginosassa.

Adrianmeren rannalta lähti isojakin risteilylaivoja. 

Rusketusrajat! <3 Ja hyvä kirja, suosittelen lukemaan! Tosin ehkä kannattaa tutustua ensin Coelhon aiempaan tuotantoon, ennen kun tätä lähtee tutkiskelemaan. :) Saattaa muuten mennä vähän ohi monikin juttu.

Kerrottiin sunnuntaina päivällä Zejkolle, että olemme lähdössä kävellen paikalliselle "keskuskadulle" ja hän kyseli mitä reittiä olimme sinne kulkeneet aiemmin. Kerroimme, että jalkaisin maantien vartta pitkin. Hän neuvoi meitä menemään mieluummin kahden hotellin välistä, rantaviivaa eteenpäin. Kuulemma hiukan paremmat maisemat, kun kävellä vaan asfalttitien vartta ilman varjoja tai kaunista katseltavaa. Siispä hänen sanaansa luottaen etsimme reitin ja onneksi etsimme. Löysimme uskomattomia maisemia, kallioita, joiden päältä voi hypätä mereen ja ottaa aurinkoa. Hienoja viiden tähden hotelleja ja myöskin mitä upeimpia ravintoloita. Harmi kun en näistä rafloista kuvia käynyt ottamassa, mutta yksikin ravintola oli meren alle rakennettu ja siellä oli ikkunat suoraan mereen, jotta syödessä pystyi katselemaan meren elämää ja ohi kulkevia kaloja, miten hauskaa se olisikaan ollut! 

Tähän ravintolaan aion ehdottomasti mennä syömään seuraavalla Kroatian reissulla ja myöskin haluan mennä hyppimään noilta kallioilta mereen. :) Rakastan pää edeltä mereen (tai järveen) hyppimistä. <3

Tuolta kalliolta noi pojat hyppelivät veteen.

Pää edeltä en noin korkealta uskaltaisi hypätä, jalat edeltä kylläkin! :)

Tämä (alla oleva kuva samasta rakennuksesta) oli yksi viiden tähden hotelleista Babin Kukin keskustaa kohti Tirena hotellista rannan reunaa pitkin käveltäessä.

Ystäväni näitä kuvia katsellessaan tokaisi "ai kävittekö jossain kirkossa siellä ollessa?"

Eipä tullut kirkossa käytyä ei... :D

Vasemmalla näette rappuset, jotka johtavat kävelytieltä kallioille.

Minkä vaivan kaupunkilaiset ovat nähneetkään, kun kyhänneet monet vastaavat rappuset tämän matkan varrelle...

Toiset vastaavanlaiset rappuset

Harmi kun ne kalat eivät näy tässä kuvassa joita tuossa ui...

Polkuvene, jossa liukumäki. Isä ja äiti polkivat, kaksi lasta leikki liukumäessä.

Vesipallo on Kroatiassa suosittu urheilulaji ja ilmeisesti he ovat vielä hyviä kyseisessä lajissa.

Näin ainakin ystävämme Zejko kertoi.

Hauska keinu. Puupölkky, jossa lapset seisoen ottivat kunnon vauhdit.

Tästä jädemestasta ostettiin pari kertaa jäätelöä. Ymmärrätte varmaan miksi? :P

Kisu otti lungisti kaiteella, vaikka tästä oli aikamoinen pudotus alas.

Olisin niin voinut adoptoida noi kaikki kissat tuolta. Kiinnyn aina matkoilla noihin kodittomiin kadulla eläviin eläimiin ja vien niille omia ruuantähteitä, joista tällä kertaa sain haavan sormeeni.

En siis tältä kyseiseltä kissalta!

Tykkään kovasti kukista. Olettekin ehkä huomanneet tässä vaiheessa sen, kun joka lomapostauksessa joku kukkakuva? :D

Linnut säikähtivät helikopteria, joka lensi meidän yläpuolelta juuri auringonlaskun aikaan.

Paikalliset kalamiehet lähtivät auringonlaskun aikaan takaisin rantaa kohti. 

Auringon laskettua vuoren taakse, menee noin 10min ja on aivan sysipimeää, että oli ihan syytäkin alkaa pitämään jo pientä kiirettä poispäin avomereltä pimeän lähestyessä.

Oli aika jättää hyvästit kauniille luonnolle, ystävällisille hymyille ihmisten kasvoilla ja erinomaiselle paikalliselle viinille, jota kuljetettiin kotiin (vahingossa) useampi litra. :P Viimeinen ilta ja auringonlasku oli täten nähty.

Hotellihuoneeseen palattuamme sekosin täysin - kuten kuvasta näkyy!

Nauroin ihan hysteerisesti kaikelle, otin tyhmiä kuvia ja nauroin vedet silmissä ja hyvä ettei räkä poskella.

Välillä tulee tuollaisia hysteerisiä naurukohtauksia, jotka eivät meinaa ottaa loppuakseen.

Nuorempana sain niitä joka päivä, nykyään ehkä kerran kuussa. Mihin se kaikki hilpeys häviää? En haluaisi koskaan kadottaa itsestäni sitä sekopäistä osaa, joka osaa nauraa elämälle, muille ihmisille ja parhaiten itselleen! Olen aina osannut sen ja toivon, etten koskaan kadota sitä taitoa, vaikka elämä ei aina olekaan kuten Strömsössä.

Hulluttelu jatkui niin pitkään, ennen kun sain nukutuksi. Sääli mieheni, hän joutuu sietämään tälläistä hullua joka päivä. :DD:D

Tämän kartan avulla suunnistettiin ensimmäisenä päivänä Vanhasta kaupungista Babin Kukiin - ja onnistui ykkösellä, uskomatonta kylläkin!

Old City on siis tuon viininpunaisen Posat (vai mikä onkaan) mainoksen oikealla puolella yläviistossa tuo harmaa sokkeloinen alue. Matkaa arvioisin olevan noin 5km. Voi olla kilometrin pidempikin, tai jopa lyhyempi. Matkan pituutta oli vaikea arvioida, kun poikettiin matkalla liikkeissä ja pysähdyin kuvailemaan maisemia.

Viimeisenä aamuna kellon lyödessä 6.45 noustiin ylös ja otettiin laukut ja rinkat kantoon ja ei kun hotellin viimeiselle aamiaiselle klo 7.00 ja 7.30 taksi odottikin meitä pihassa. Nämä alla olevat kuvat ovat taksin ikkunan takaa napsaistuja random otoksia, matkalla lentokentälle.

Apartments ja room-kylttejä oli jokapuolella ja joka talon kulmassa, että sovittiin, ettei todellakaan ensi kerralla oteta kallista hotellia (maksettiin per naama 500euroa viikosta ja siihen kuului aamupalat) vaan mennään tuollaiseen kotimajoitukseen, vai miksi noita nyt kutsuisi. Zejkon mukaan vastaavan saa noin 10eurolla/yö, eli eivät ole ainakaan hinnalla pilattuja.

Ennen kuin vastaavanlaista huoneistoa lähtee vuokraamaan, on ehdottomasti pyydettävä, että saisi nähdä huoneen ensin, jossa tulee seuraavat yöt viettämään. Olen nimittäin netistä lukenut, että jollakin oli niin karu koppi, jossa ei ollut tyyliin vuosiin vaihdettu lakanoita (hyi helvetti!!) että kannattaa aina ennen rahojen antamista vaatia huoneen näkemistä omin silmin.

Ihan siis sinisin silmin ei kannata kaikkiin luottaa, vaikka Kroatialaisista ei itselläni olekaan mitään pahaa sanottavaa.

Ja kenties vielä halvemmaksi tulee, jos caravaanailee pitkin Kroatiaa porukalla ja yöpyy teltoissa.

Löysin suloisen lehmän lentokentältä, jossa olimme tekemässä viime hetken pienet ostokset (esim. kädessäni olevalle lampaalle löytyi meiltä koirien sängystä uusi koti) ja sitten nokka kohti Suomea. Lento takaisinpäin vain 2h 40min, koska oli myötätuuli. Kroatiaan lentäminen taisi kestää muistaakseni 10-20min kauemmin, eli yhteensä 3h.

En voi kun suositella Kroatiaa ja Dubrovnikkia lämpimästi kaikille! Pelkässä Duprovnikissa riitti nähtävää viikolle enemmän, mitä kerettiin katsomaan ja tekemään. Tosin otettiin loma niin löysäillen, että ei hoppuiltu nähtävyyksiltä toiselle, vaikka olisihan se ollut aina silmiä avartavaa ja kivaa kokea, mutta kuten jo aiemmin kerroin, jos meitä ei huvittanut sillä hetkellä joku, jätettiin se suosiolla pois. Oikein tehokasta aivojen täysnollausta siis!

Eilen töihin palattuani olin unohtanut tietokoneeni salasanan (hahha-loma teki tehtävänsä) ja tuntui muutenkin, kun aika ei olisi aamupäivällä kulunut mihinikään. Lopulta olin töissä taas vähän extraa ja kävelin työkaverin kanssa yhtä matkaa meidän kotikadulle reippaasti lenkkeillen. On jäänyt kesän aikana kyllä liikunnat niin nollaan, että hävettää ja nythän siihen olen kaavaillut sitä muutosta. En vain ole vieläkään saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä ruokapäiväkirjaa ja lähettää sitä eteenpäin - säälittävää, ei voi muuta sanoa! 

Lisäksi saimme alekupongin Askoon, josta haluaisin meille uuden keittiönpöydän ja nyyh, kun ei taida olla rahaa ostaa sitä, vaikka hyvän alennuksen saisikin. :'( Olen jo vuoden sitä halunnut, mutten vieläkään ole sen valkoisen ihanuuden onnellinen omistaja. Ehkä tässä taas vuosi vierähtää, että saa käärittyä pätäkät kasaan siihen? Toivottavasti ei enään toista vuotta mene... Alkaa epätoivo pikkuhiljaa hiipiä harteille näiden venyneiden remonttien ja sisustusten osalta. No, ajan kanssa...

Tosin tämä matkustelukaan ei ihan ilmaista ole, että jostain on aina luovuttava. :)

Kroatia part 4

Suurin osa (Kroatian)lomasta oli näitä kuvia napsiessa jo vietetty ja enää pari päivää jäljellä. Oli kyllä hieno ja rentouttava loma. Jos tuntui siltä, että ei jaksa tehdä mitään, niin ei tehty. Jos taas halusi lähteä kiertelemään ja katselemaan niin mentiin. Juuri niin, kuten lomalla mielestäni pitääkin tehdä. Pois turha stressi ja höntyily!

Smoothiet. Meloni ja ananas.

 Tonnikalasalaatti. Sekä salaatti, että smoothiet ovat Tirena hotellin allasravintolasta.

Ilalla kävimme syömässä hotellin buffet. Ruokaa oli taas laidasta laitaan ja ei tosiaan jäänyt nälkä. Söin kaksi samanmoista annosta ja jälkkärit vielä päälle. Join myös lasin talon valkoviiniä, joka sopi hyvin tuon kalan kanssa. 

Leivonnaisia, jäätelöä, kakkua ja jotain hyytelö-hilloa. Leivonnaiset näyttivät hyviltä, mutta olivat todellisuudessa mauttomia. Tuo oikeassa yläkulmassa oleva leivonnainen oli kaikista parasta, mitä jälkkäripöydässä oli.

Tykkään muutenkin yleensä syödä kaikkia perinteisiä herkkuja ja kuivakakkuja. En niinkään ymmärrä tuollaisia hyytelöitä, tai muita vastaavia.

Copacabana rannalta laajakuvaa.

Sienipizzaa hotellin lähellä olevasta pizzeriasta. 

Ruokani näyttää aika pizza-ja salaattipainotteiselta, mutta söin toki myös kalaa ja hedelmiä reissussa.

Mutta rehellisyyden nimissä myös paljon pizzaa. :D

Tirena hotellin puutarhasta.

Hotellin uima-allas alueelta laajakuvaa.

Tutustuttiin paikalliseen hotellin ravintolan tarjoilijaan, joka pyysi meitä lauantai iltana katsomaan hänen ystäviensä musiikkikeikkaa Vanhaan kaupunkiin. Tietysti lähdettiin, olihan kyseessä kuitenkin ainutkertainen tilaisuus tutustua tarkemmin paikalliseen yöelämään ihan paikkakuntalaisen opastamana.

Kuvassa olen odottamassa Zejkoa (tai joku muu vastaava nimi, oli niin vaikea, etten ikinä muista miten kirjoitetaan) uima-allas alueella ja suuntana Old Town. Ihan hyvä rusketus tuli tuossa viikon aikana.

Vanha kaupunki illalla.

Uuden ystävämme lemppariolutta, joka oli paikallista ja tietysti sitä oli maisteltava.

Zejko ja bändin jäsenet pistämässä keikkaa pystyyn.

Zejko ja minä katselemassa kadulla hänen ystäviensä keikkaa.

Oli muuten ihan överi hyvää musaa ja ihania ihmisiä.

Oli mielestäni myöskin tämän loman ehdottomasti avartavimmista ja hienoimmista kokemuksista tämä ilta.

Sain Zejkolta sen levyn itselleni ilmaiseksi. Hienoin matkamuisto ikinä! :) <3

Käytiin kyllä heittämässä 20kunaa bändin jäsenille kesken keikan ja tanssin (ainoana henkilönä) hieman bändin edessä samalla kun kävin oman kymppini heille heittämässä. :D hehhe.

Kuulemma ovat ammattimuusikoita. Yksi bändin jäsenistä kertoi meille, että he soittavat joka päivä 2 keikkaa päivässä ja tienaavat tällä elantonsa. Ja eräs bändin jäsen totesi, että on luojan siunaus, että saa ja uskaltaa tehdä sitä työtä mitä haluaa tehdä ja on mahdollisuus siihen. Harvinaisen fiksuja sanoja, joita niin harva pystyy toteuttamaan, vaikka se onkin helppo sanoa.

Käytiin ostaa pizzaslaissit jostain katupizzeriasta. Noi pizzapalat olivat niin isoja, että yksi pala oli neljäsosa perhepizzasta. :D Eipä tarvinnut montaa palaa syödä, että tuli vatsa täyteen. Itselleni riitti 1pala.

Oli ihan törkeän hyvää. Ei oltaisi muuten edes löydetty tätä mestaa, mutta paikallinen uusi ystävämme vei meidät perille. :) Kannattaa kyllä aina tutustua paikallisiin, jos vain uskaltaa ja on mahdollisuutta. Sitä kautta löytää varmasti uusia näkökulmia verrattuna perinteiseen turistimatkailuun.

Vanhan kaupungin tunnelmaa. Kadut olivat kapeita ja porukka osasi käyttäytyä. Vastaava systeemi ei kyllä mielestäni Suomessa toimisi, kun porukka kännissä vaan haastaisi riitaa ja örveltäisi. En nähnyt koko reissun aikana yhtään känniääliötä, enkä yhtään perus kännistä suomalaista laulamassa suomilauluja tai huutelemassa kiitosta - onneksi.

Öinen kuva Vanhan kaupungin kadulta.

Zejko ja minä juuri ennen kun lähdemme mieheni kanssa takaisin hotellille nukkumaan, kun alkoi väsy painamaan silmää. Ei muuten jaksanut riekkua yötä myöten kaupungilla, kun oli niin lämmin aina päivisin, että imi kaikki voimat ja kun pääsin hotellille niin nukahdin heti kun pistin silmät kiinni ja en herännyt tänä yönä muistaakseni kertaakaan.

Nyt kun unesta tuli puhe, en tiedä mistä johtui, että vaikka hotelli oli hyvä ja viihtyisä ja meidän hotellihuoneeseen ei kuulunut paljoakaan ääniä käytävästä, näin lähes joka yö painajaisia reissun aikana ja heräilin öisin usein ja unen laatu oli hyvästä sängystä huolimatta täysin kuraa. Liekö syytä se, että alitajunnassa tiedosti, ettei ole kotona ja että aamulla ei pidä herätä töihin. Luulen että jotenkin näin, etten osannut antaa itseni täysin rentoutua ja öisin mietin kaikkea turhanpäiväistä ja stressasin turhia, joka vaikutti unen laatuun.

Esimerkkinä stressistä oli perjantai-illan lievä onnettomuus, kun oltiin käyty siellä buffetissa syömässä ja kalasta jäi nahat syömättä, menin tietenkin eläinrakkaana syöttämään ne paikallisille katukissoille ja pitihän ne nahat syöttää kädestä, vaikka olisi ehdottomasti järkevämpää ollut heittää niille ne ruoan tähteet vain maahan, jolloinka se pikkukissa ei olisi päässyt puraisemaan vahingossa ja nälkäisenä kädestäni. Tietenkään minulla ei ollut (tyhmä kun välillä olen) jäykkäkouristusta voimassa ja aloin stressaamaan, että jos saan kissasta tartunnan. Luin vielä fiksuna tyttönä juuri perjantai-iltana ennen nukkumaanmenoa jäykkäkouristuksen oireista ja kuumotin koko yön jos olen saanut tartunnan. :D Heti Suomeen palattuani kävinkin uusimassa rokotteen ja olen vain sormet ristissä toivonut, ettei mitään oireita tule.

Näköjään en saanut tähän ihan kaikkea taas mahtumaan, että viides osa Kroatian reissusta tulee vielä huomenna ja sitten päivittelen rapujuhlista ja viime viikonlopun Saimaan reissusta. :)